Typpidioksidipitoisuus laskussa

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittauspisteissä Mannerheimintien, Leppävaaran ja Tikkurilan pisteet edustavat vilkasliikenteistä kaupunkikeskusta. Liikenteen pakokaasupäästöt nostavat ilman typenoksidien (NOx eli NO ja NO2) pitoisuuksia ja ne ovat suurimmillaan ruuhka-aikoina erityisesti talven ja kevään tyynillä säillä. Typpidioksidin (NO2) EU:n määrittämä vuosiraja-arvo (40 mikrog/m3) ylittyi Helsingin vilkasliikenteisen keskustan mittausasemalla (osoitteessa Mannerheimintie 5) viimeksi vuonna 2010. Edelleen raja-arvo ylittyy joissain Helsingin kantakaupungin vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Muualla pääkaupunkiseudulla vuosiraja-arvo ei ole ylittynyt.

Typpidioksidin tuntiraja-arvo (200 mikrog/m3) ylittyi yhden tunnin ajan Mannerheimintien mittauspisteessä vuonna 2011. Tuntiraja-arvon ylitystunteja saa olla 18 tuntia vuodessa.Typpidioksidin kannalta ongelmallisimpia ovat Helsingin keskusta-alueen vilkasliikenteiset katukuilut, joilla liikenteen päästöt eivät helposti pääse tuulettumaan.

Ilmansaasteiden pitoisuuksia säädellään raja-, kynnys-, tavoite- ja ohjearvoilla. EU:ssa säädetyt raja-arvot määrittelevät ilmansaasteille korkeimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joiden ylittyessä viranomaisten on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuksien alentamiseksi. Nämä perustuvat ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin.

Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet eivät useimmille ihmisille aiheuta merkittäviä terveyshaittoja. Yksilöiden herkkyys ilmansaasteille kuitenkin vaihtelee. Niin sanotut herkät väestöryhmät saavat oireita ja heidän toimintakykynsä heikentyy jo paljon pienemmistä ilmansaastepitoisuuksista kuin terveiden henkilöiden. Herkkiä väestöryhmiä ovat astmaatikot, sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat, vanhukset sekä lapset.